Verijälkeä

Aamulla heräsin 7 aikoihin kuin joku olisi koputtanut mun huoneen oveen. Avasin oven, ja oven takan odotti yllätys: Fanni nukkui pedillänsä oven edessä ja Aava oli änkenyt Fannin selän päälle nukkumaan, siinä ne nukkuivat, aika yllättävää, Fanni kun ei sanunout asiaan mitään... :O

Käytiin kävelemässä molempien neitien kanssa vastapuolen metsässä, josta Fanni nautti vaikka pikkuipana roikkui kokoajan perässä.
Tein Fannille verijäljen. Lihapaketissa oli monta "rättiä" veren imemiseen paketista ja otin niitä: Tallasin lähdön, puristin verta siihen+nami, ja jäljellä oli 3 kertaa tampattu pieni neliö johon olin puristanut verta+namin ja vaihtanut "verirättiä".
Jälki mutkitteli todella paljon ja oli jyrkkiäkin mutkia kun piti väsitellä eteensattuvia puita ja puskia. Vedin rättiä narun perässä.

Fanni lähti äitin kanssa lenkille joten jälki sai muhia n. 2 tunnin verran. Oli jo hämärää kun menimme ajamaan jäljen ja piti olla otslamppu päässä. Fanni oli luultavasti lenkin vaikutuksesta mukavan rauhallinen ja levollinen jäljellä. Arvelin ettei jälki voisi välttämättä onnistua, koska en ollut koskaan tehnyt Fannille näin "haastavaa" jälkeä, olen ennen nimittäin kaatanut vain verta pullosta, en ole jaksanut panostaa. Jäljen onnistuminen oli todellinen yllätys ja nyt luotin Fanniin paljon paremmin vaikka kerran taas en uskonut jäljen menevän siellä minne Fanni meni, mutta siellä se silti oli :)

Illalla kävi Jerry kultainennoutaja kylässä, ja Fanni oli todella nätisti vaikka joutui olemaan sisällä, (yleensä Fanni ahdistuu sisällä ollessaan toisten koirien kanssa)

Juokse, ota jalkasi alle, pakene...

Tänään kun tulin koulusta niin lähdettiin Fannin kanssa kaverini ja hänen saksanpaimenkoiransa Edin kanssa lenkille. Fanni käyttäytyi tosi hienosti eikä murissut lähes ollenkaan Edille (yleensäkun kokoajan täytyy komennella ja rähistä yms.) kerran kuitenkin luultavasti satutti selkänsä kun kaksi kertaa hyökkäsi raivosasti Ediä kohti ja sen jälkeen melkein koko loppu lenkin piti kaikki vastaan tulevat autot murista pystyyn.

Tein sitten Aavalle ja Fannille molemmille ihan ekan namiruudun. Fanni on harrastanut jälkeä monta vuotta, mutta koskaan ei olla vielä tehty namiruutua. Merkkasin kepeillä n. 130 cm x 130 cm alueen ja tamppasin sen ja ripottelin sinne nameja ja varsinkin reunat rajasin hyvin nameilla. En kerennyt seurata Fannia kokoaikaa kun yritin Aavaa opastaa. Aluksi kun annoin Fannille luvan astua ruutuun etsimään niin ei heti hoksannut ideaa ja haistoi maata ja käveli melkein suoriltaan neliöstä ulos. En kuitenkaan oikaissut vaan jatkoi Aavan avustamista ja kun seuraavan kerran katsoin parin metrin päässä olevaan Fannin ruutuun, niin Fanni olikin siellä täydessä touhussa eikä kertaakaan ylittänyt enään ruudun reunoja, hoksasi siis idean, rikotulla maalla pysytään. Fannin lopetettua tarksitin oikein otsalampun kanssa ruudun niin melko hyvin oltiin kyllä se putsattu, jäljellä ei ollut kuin ihan pari pikkuista naminmurusta.

Leikkasin Fannin kynnet. Sidoin Fannin hihnassa oveen kiinni (silloin ei yritä paeta tai "syödä" mua) Fannilla on nimittäin vielä toisessa etu-ja takajalassa jotkin kipeät veripallukat, joista lääkäri ei silloin viimeksi sanonut oikein mitään, puhui vain jostain tulehduksesta tai jostain. Tosi hyvin antoi kynnet leikata ja sai aina yhden tassun jälkeen namin.

Fannia ei enään ole pitkään aikaan oikein kiinnostanut leikkiä Aavan kanssa kun Aava on alkanut kiusata hiukan Fannia ja Fanni on liian kiltti penikalla, murahtaa vain vähän...toivotaan, että asia muuttuu...mutta muuten Fanni ja Aava tulee hyvin toimeen, nukkuvat joka yö ja päivä aivan lähekkäin ja leikkivät leluilla samalla matolla keskittyen ihan omaan leluunsa.

Meidän pitäisi treenata seuraamisen käännöksiä ja varsinkin täyskäännöstä, on päässyt vähän unehtumaan semmonen asia. Nyt kun taas lumet sulivat niin voisihan sen jäljen nyt sitten vaikka huomenna tehdä metsään tai naapurin pellolle, että päästäisiin taas treenaamaan esineen ilmaisua.

Tämä päivä!

Aavan kasvattajat olivat kylässä ja Fanni sai olla välillä alakerrassa, kun ei olisi tietenkään hetkeekään antanut rauhaa jos oisi vieras silittänyt Aavaa.

Fanni on saanut päivittäin pentumaisia leikkikohtauksia. On Fanni ennenkin ottanut lelun suuhunsa ja sillä peuhannut yksinänsä. Mutta Aavan tulon jälkeen tekee useita kertoja päivässäkin sellaista, että ottaa lelun esim. vinkulelun suuhunsa ja vinguttaa kovasti ja mouruaa sille. Sitten hetken leikittyään Aava yleensä kipittää katsomaan mitä isosisko siellä oikein puuhaa, Fanni saattaa pökkästä lelun n. 20 cm päähän kuonostansa ja Aavaa tietenkin alkaa kiinnostaa se, mutta Fannipa murahtelee Aavalle "Älä ota!"

Fannin ruokamäärää pitää entisestään pienentää kun tuntuu että tyttö lihoo kovin helposti.
Otin patukan ja lähettiin Fannin kanssa pihalle. Reviteltiin patukalla, Fanni ottaa nykyään taas tosi hyvin patukasta kiinni. Sitten tehtiin ihan sellasta: "Irti", "Kiinni", "Irti", "kiinni". Välillä Fanni sai patukan itselleen tai sitten käskystä irrotettuuan heitin patukan noudettavaksi. Sitten tehtiin lyhyitä seuraamis pätkiä. Patukka vain kainaloon ja seuraamiskäsky. Aina kun tuli hyvää pätkää niin vapautus ja patukalla revittelyä. Seuraaminen on taas kesästä levinnyt käsiin. Kontakti ja keskittyminen on nykyään parempaa häiriössä, mutta kesällä kun trenattiin ahkerasti imuttamalle ja tuli tiivistä niin taas se onkin aivan liian väljää... Pitää katsoa alotetaanko uudelleen imuttaminen vai yritetään patukkamotivoinnilla saada jotain tolkkua siihen.

Sunnuntaiaamuisin on nykyään tokotreenit tossa lähellä. Viime kerralla ei päästy, ens kerralla sitten varmaan. Sunnuntaisin on kyllä myös boksereiden omat tottistreenit mihin ollaan varmaan ainakin Aavan kanssa menossa ensikerralla ja Fannikin pääsee varmaan mukaan. Kun Aavan kanssahan ei muutakuin leikitään yms. Fannin kanssa vois kanssa leikkiä ja ottaa vähän seuraamispätkää.

Uusia osoitteita!

Uudet sivut ovat nyt valmiit ja ne löytyvät täältä:
http://deutcherboxer.webs.com/

Aavalla on myös oma blogi joka löytyy täältä: http://rakettipaketti.blogspot.com/

Ja Fanninkin blogia hiukan tuunasin :)

Kaksikko

Kaiffarin Almeria saapui meille tasan viikko sitten perjantaina. Nukkui ensinmäisen yön häkissä huoneessani minun ja Fannin kanssa. Kolme kertaa yöllä heräsin pieneen yninään. Käytiin pikapika pissalla ulkona ja leikittiin ja eikun takas nukkumaan. Toisena yönä Aava sai nukkua vapaasti minun huoneessa, ja siitä seuraavat yöt aina tähän päivään asti on saanut olla koko talossa Fannin kanssa.

Heti kun pentu päästettiin kotia lattille niin kävi kaikki paikat kiertämässä ja rauhoittui sitten leikkimään. Söikin jo heti samana iltana hyvin. Fanni oli ensiksi ystävällinen pennulle, mutta Fannin nukkuessa pentu hiipi selän taakse niin Fanni rähähti oikein kunnolla. Vaikkei Fannia niin siitä edes moitittu kummemmin niin Fanni meni aivan noloksi eikä pariin päivään kehdannut edes vilkaista pentua. Sen jälkeen on kaksi kertaa tullut isompi rähähdys: pennun pallo vieri Fannin mahan viereen ja pentu hyökkäsi pallon perään ja toinen oli sit sellanen perus juttu, kun en kerennyt ottaa maassa olevaa luuta pois ja Fanni nappas sen ja Aava tietenkin seuras perässä.

Mitään muuta ei ole koirien kesken tapahtunut ja varsinkin ulkona Fanni innostuu usein leikkimään ja esittää pennulle suurieleisiä leikkiinkutsujakin :D
Aava valtasu Fannille ostamani koiran hetekan ja sinne aina kömpii köllöttelemään. Pentu aina kovin yrittää mennä Fannin viereen nukkumaan, mutta Fanni joko hiukan murahtaa jolloin pentu tajua siirtyä sivummalle tai sitten vain vaihtaa paikkaa. Päivä päivältä Fanni on päästänyt pentua lähemmän viereensä nukkumaan ja eilen Fanni rikkoi ennätyksen: Fanni nukkui hetekalla ja pentu kömpi viereen nukkumaan eikä Fanni sanonut mitään, siinä ne sitten kuorsasivat vieretysten :)

Aava on syönyt tosi hyvin ja on saanut välillä rustoluita, joita syö aivan himona.
Pentu on todella virkeä ja osaa tehdä jo ensinmäisistä päivistä lähtien pissan ja kakan ulos, eikä tarpeita tulekkaan sisälle kuin silloin tällöin. Kovin innokas seikkailija olisi ja seuraa Fanni ulkona reippaasti, ei silti voi kovin pitkiä aikoja tietenkään ulkona pitää kun on syksysen kosteata. Aava osaa mennä jo istumaan ja maahan käskystä. Ollaan harjoiteltu myös näyttelyseisomista, jotta tottuu jalkojen kosketteluun ja siirtelyyn, hienosti malttaa siesoa kun saa namia suuhun.

Ollaan harjoiteltu sisällä remmissä kävelyä ja eilen pistin koirat hihnoihin ja lähdettiin hakemaan postia. Aava kulki hienosti kun Fanni käveli edellä. Poikettiin sitten naapurilla kun takana tuli iso lanauskone ja Fannihan olisi heti alkuun opettanut pennulle kuinka tuollaiset koneet kohdataan-->rähisemällä hurjasti.
Aava rauhoittui melkein heti naapurin keittiöön lepäämään ja nukkuikin siinä Fannin vieressä monta tuntia. Pennun kerättyä voimia, lähdettiin kohti kotia. Lunta oli taas alkanut hiljalleen sataa ja Aava hieman sitä ihmetteli ja päätti pistää jarrut päälle. Vielä kun suostui pari askelta kävellä nätisti, palkkasin ja nappasin syliin. Kannoin Aavaa hetken ja laskin sen sitten Fannin kanssa irralleen jolloin jolkotti Fannin perässä innoissaan.

Luoksetuloa ollaan opeteltu sekä sisällä että ulkona. Ulkona varsinkin on hyvä pyytää luokse ja kun Fanni tulee niin tulee ainakin pentukin.

Fannin kanssa tehtiin muutama päivä sitten n. 40 m jälki, johon jätin yhden esineen namipurkin päälle ja loppupäässä tienylitys. Jäljestys oli kyllä ihan huippukehno. Fanni haisteli kokoajan kuono ylhäällä jotakin hajuja. Kun ei päässyt eteenpäin ennenkuin alkoi keskittymään niin hiukan parani, mutta ei siltikään ollut hyvää. Esineen ilmaiseminen olikin sitten ainut positiivinen juttu. Pysähtyi hetkeksi esineelle jolloin kerkesin käskemään maahan. Sehän menikin ja sai sitten syödä rasiasta palkan ja jälki jatkui. Loppupää meni sitten ihan OK. Tehtiinhän me esineruutukin yhellä esineellä. Innokasta työskentelyä. Oli kerran esineen luona mutta jostain syystä jatkoi etsimistä, no kun mitään muuta esinettä ei löytynyt niin toi innoissaan ensiksi löytämänsä esineen minulle.

Fanni täytti eilen täydet 5 vuotta! Onnea paljon meidän rakkaalle neidille! <3 :)
Edellispäivänä oli kylässä Fannin synttärien kunniaksi Lumikki ja Edi saksanpaimenkoira ja Essi ja Pepi tiibetinspanieli. Aavakin pääsi leikkimään Pepin kanssa ja olikin melko kovakourainen 6 kk vanhemmalle neidille! Edi oli ystävällinen Aavalle ja haisteli sitä mielenkiintoisena.

Meillä kävi myös yksi päivä kylässä 1 v Jerry kultainennoutajauros joka oli meillä hoidossakin yhden päivän jokin aika sitten. Jerry oli tosi ihana ja lempeä Aavalle, siitä huolimatta Aava sai aika monta kovaa tälliä päähänsä Jerryn isosta, alati heiluvasta huiskuhännästä :D Jerry ja Fanni pääsi riehumaan pihalle ja Aava oli hetken siellä mukana, mutta oli sen verran pelottavan näköstä kun toi pikkuneiti oli kahden riehuvan koiruuden perässä niin päätin ottaa Aavan suosiolla katselemaan isompien leikkiä sylistä.
Olen tehnyt uusia sivuja ja ne ovat aivan pian valmiit. Kirjoittelen pian taas blogiin ja kerron sitten osoitteen ;)
Pahoittelen blogin yläpalkin huonolaatuista ja huonoa kuvaa kun en ole tuon parempaa kuvaa saanut noista kahdesta vielä.

Lyhyet kuulumiset

Kirjoitteleminen blogiin on taas jäänyt, mutta yritetään aina silloin kun kerkee/jaksaa. Meille on tietenkin tapahtunut kaikenlaista.
Jos näin lajikohtaisesti yrittäisin tässä selostaa...

Jälki
Jälkeä ollaan tehty pelloilla ja metsäss pitkinä reitteinä. Todella innokasta työskentelyä, nyt viimisempina kertoina ei ole ollut esineitä mukana, mutta ennen talvikautta olisi tarkoitus saada esineilmaisu hyvälle mallille hautomaan. Kiire tulee kun nyt tuli jo ensilumi, joka tietenkin sulaa. On tarkotus tehdä seuraavalle esineilmaisu jäljelle niin että pistän esineelle ruokaa rasiaan ja ennenkuin Fanni sieltä saa syödä niin on mentävä maahan. Mitä parempaa ruokaa niin sen kiireempi tulee maahan, eiköhän se opi...toivotaan!

Toko
Ollaan käyty joukkotreeneissä ja treenattu kotioloissa. Seuraaminen on hiukan lässähtänyt siinä mielin että ei ole kyllä taas enään yhtään tiivistä nähnytkään mutta onneksi on useimmiten sentään edes katsekontakti kohillaan. Kävimme kerran myös bokserieden omassa tokotreenissä, joka vaikutti tosi mukavalta ja neuvovalta porukalta. Saa nähdä, eiköhän me sielläkin tulla käymään useammin. Ongelma vain on että nyt talvikaudella meillä olisi sitten kaksi tokokoulutusta samana päivänä.

Ollaan sitten vaan lenkkeilty pitkiä lenkkejä päivittäin ja leikitty patukalla. Fanni innostuu patukasta tosi kivasti mutta ei välttämäti aina pure heti kiinni kunnolla, sitäkin harjotellaan leikkiessä.
Fanni sai ison hirvenluun yhtenä iltana ja ihmeekseni rupesi sitä järsimään ja nyhtämään innokkaasti mutta lopulta kävi sen silti piilottamassa jonnekkin metsään...joten se siitä luusta.
Ollaan kävelty muutamia kertoja kylällä ja Fanni käyttäytyy tosi mallikkaasti! Enään ei aiheuta hämminkiä kuin toiset koirat ja joskus ei edes nekään. Pari kertaa on tullut koiria vastaan joille Fanni ei suoranaisesti oikeastaan sanonut mitään! :O

Ja onhan sellainenkin ihana juttu käynyt että saamme sitten kolmen päivän päästä perjantaina hakea meidän uuden perheenjäsenen kotia. Pieni keltainen bokserityttö.
Nimikin on kyllä vielä hiukan hakusessa, onko se sitten Aava vai Ansa, niin sitä ei vielä tiedetä...Ollaan käyty monta kertaa niitä ihastelemassa ja kovin reippailta vaikuttavat :) Alkaahan sitten tapojen opettelu ja ihmistenilmoilla lampsiminen ettei tule samanlaista rähjääjää kuin Fannista (vaikka tietenkin isosisko opettaa omat "hyvät" tavat varmasti pikkuselle)...