Tein sitten Aavalle ja Fannille molemmille ihan ekan namiruudun. Fanni on harrastanut jälkeä monta vuotta, mutta koskaan ei olla vielä tehty namiruutua. Merkkasin kepeillä n. 130 cm x 130 cm alueen ja tamppasin sen ja ripottelin sinne nameja ja varsinkin reunat rajasin hyvin nameilla. En kerennyt seurata Fannia kokoaikaa kun yritin Aavaa opastaa. Aluksi kun annoin Fannille luvan astua ruutuun etsimään niin ei heti hoksannut ideaa ja haistoi maata ja käveli melkein suoriltaan neliöstä ulos. En kuitenkaan oikaissut vaan jatkoi Aavan avustamista ja kun seuraavan kerran katsoin parin metrin päässä olevaan Fannin ruutuun, niin Fanni olikin siellä täydessä touhussa eikä kertaakaan ylittänyt enään ruudun reunoja, hoksasi siis idean, rikotulla maalla pysytään. Fannin lopetettua tarksitin oikein otsalampun kanssa ruudun niin melko hyvin oltiin kyllä se putsattu, jäljellä ei ollut kuin ihan pari pikkuista naminmurusta.
Leikkasin Fannin kynnet. Sidoin Fannin hihnassa oveen kiinni (silloin ei yritä paeta tai "syödä" mua) Fannilla on nimittäin vielä toisessa etu-ja takajalassa jotkin kipeät veripallukat, joista lääkäri ei silloin viimeksi sanonut oikein mitään, puhui vain jostain tulehduksesta tai jostain. Tosi hyvin antoi kynnet leikata ja sai aina yhden tassun jälkeen namin.
Fannia ei enään ole pitkään aikaan oikein kiinnostanut leikkiä Aavan kanssa kun Aava on alkanut kiusata hiukan Fannia ja Fanni on liian kiltti penikalla, murahtaa vain vähän...toivotaan, että asia muuttuu...mutta muuten Fanni ja Aava tulee hyvin toimeen, nukkuvat joka yö ja päivä aivan lähekkäin ja leikkivät leluilla samalla matolla keskittyen ihan omaan leluunsa.
Meidän pitäisi treenata seuraamisen käännöksiä ja varsinkin täyskäännöstä, on päässyt vähän unehtumaan semmonen asia. Nyt kun taas lumet sulivat niin voisihan sen jäljen nyt sitten vaikka huomenna tehdä metsään tai naapurin pellolle, että päästäisiin taas treenaamaan esineen ilmaisua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti